Ohi on

Tänään sitä viimestään tajus, että nyt se on oikeesti ohi. Tänä aamuna mä menin vikaa kertaa siihen tuttuun kouluun, tuttuun luokkaan ja tuttujen ihmisten keskelle. Mun yläasteaika sisälsi paljon kaikkea; onnistumisia ja epäonnistumisia, iloja ja suruja, täyttyneitä toiveita ja pettymyksiä, ylä- ja alamäkiä sekä myös yllätyksiä. Mä jään ihan tosissani kaipaamaan mun ympärillä olleita, ihania ihmisiä, jotka on pysyny vierellä sillonki ku on ollu vaikeeta. Musta tuntuu, että näiden kolmen yläastevuoden aikana mä opin tuntemaan itteni paljon paremmin ja oon kasvanu ihan hurjan paljon ihmisenä.

Mä muistan vieläki kui paljo mua jännitti eka päivä yläasteel - muutos oli tosi iso n. 30 oppilaan koulusta yli 200 oppilaan kouluun. Alkuun kaikki oli uutta ja outoo, mä en tuntenu kuuluvani joukkoon. Onneks seiskaleiri oli heti toisena koulupäivänä. Sen aikana mä tutustuin jo moniin ihmisiin ja se muutenki autto pääsemään mukaan. Kaikkeen tottu siis nopeemmin ku olin luullu. Musta - ja tosi monesta muustaki meidä luokkalaisesta tuntu alkuu siltä, että luokkaa ois pitäny saaha vaihtaa nyt heti. Voin iha rehellisesti kuitenki sanoo, et se tunne on kadonnu täysin täs kolmen vuoden aikana.

Kasilla kaikki oli jo tuttua. Luokat löyty ongelmitta, mul oli kavereita, opettajat oli tuttuja ja nii edellee. Kuitenki joka tapaukses kasiluokka oli ainaki mulle tosi rankka ja sekava vuosi. Kaveriporukka jakaantu, monet opettajat ja luokanvalvoja vaihtu, kaikki oppiaineet vaikeutu. Asiat oli ihan levällään ja sekasi. Kasilla alko valinnaisaineet, jotka toi mukanaan uusia kavereita niide "vanhojen" lisäks. Yhtenä hyvänä muistona mieleen tästä vuodesta jäi Nou Hätä - kilpailu, jossa mä ja mun joukkue päästiin Etelä-Savon aluekilpailuun asti!

Ysillä mistään ei enää halunnu luopuu. Siihen kaikkeen oli jo nii tottunu. Päivästä toiseen ympärillä oli tuttu luokka, kaverit ja opettajat. Viimestään siinä ysin aikana oli alettava panostaa opiskeluun iha tosissaan, koska tulossa oli kuitenkin päättötodistus ja uuteen kouluun hakeminen. Mä oon nii ilonen siitä, et tänä vuonna meiän luokkahenki löyty. Me ei oltu enää jakaantuneina pieniin ryhmiin, vaa me oltiin oikeesti yks yhtenäinen ja tiivis luokka. Mä en todellakaa ois seiskalla uskonu, et joskus meil on oma WhatsApp ryhmä, jossa keskustellaa sunnuntai-iltana huonosti menneistä yhteiskuntaopin kokeista. Mä en ois myöskää uskonu, et tätä luokkaa tulee oikeesti iha helvetin kova ikävä. Me tuskin koskaan nähää enää tolla samalla porukalla. Ysiluokan yksi parhaista muistoista on ehdottomasti vappu. Yhden mun luokkalaisen sanoin - 9B nöyryytti muita olemmalla ylivoimasesti paras luokka ja voittamalla pukukisan. Kaikki panosti asuihinsa, kaikki oli pukeutunu ja keksittin kaikkia pieniä ja vähän isompia juttuja, joiden avulla erotuttiin muista luokista. Sillon viimestään se yhteenkuuluvuuden tunne voimistu.

Jossain vaiheessa tätä yläasteen loppumista sit alko aatella tarkemmin. Oli elettävä hetkessä, päivä kerrallaan ja ottaa ilo yläasteen viimesistä viikoista, jotka hupeni aivan liian nopeesti viimesiks päiviks. Ajan kulkua halus hidastaa, vielä ei ollu valmis luopumaan ja päästämään irti. Siihen porukkaan ja luokkaan tuns oikeesti kuuluvansa. Mä tajusin, et kohta tää hajoo ja kaikki jatkaa omille teilleen.

Mikään ei oo ikuista, kaikki loppuu aikanaan. Nyt oli yläasteen ja koko peruskoulun vuoro. Tulevaisuudessa on nii paljon kaikkee uskomatonta ja hienoo, se on täynnä uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Muutos jännittää - vanhasta ja tutusta ei haluis luopua. Onneks kuitenkin muistot säilyy aina.

Juu tää tunteelline osa on tässä - nyt vähä ilosempii tunnelmii :') Oon tosi tyytyväinen mun todistukseen, keskiarvo ei laskenu niinku vähän olin odottanut. Mä sain jopa stipendin saksasta, mistä oon tosi yllättyny! Meinaan ku näin kauniisti sanottuna saksa ei oo ihan mun lemppariaineita :D Lomalle lähen vähän haikein, mutta myös ilosin mielin. Täks kesäks luvassa on niin paljon kaikkee kivaa, tuskin maltan enää oottaa! Haha muute en oo päivitelly tänne ollenkaa mitää kuulumisia, jospa sen aika olis sit vaikka jälleen kännykän tyhjennyksen merkeissä...?

Nyt mä kuitenkin haluun toivottaa ihan jokaiselle aivan huippuhyvää kesää! ♥

Aurinko laskee

Viimeisiä viedään

Mä en nyt oikein tiiä, mitä mun pitäs ajatella. Koulua on jäljellä enää vajaat kaksi viikkoa. Sitten yläaste ja koko peruskoulu on mun osalta ohi. "Normaalisti", tai siis aina ennen mä oon tähän aikaan vuodesta ollut tosi innoissani koulun loppumisesta. Tällä kertaa tämä tilanne on kuitenkin vähä toinen. Tottakai mä odotan kesälomaa iha sairaan paljon, mutta siinä on se huonokin puoli. Viime viikolla äikän tunnilla muiden päättäripuheita kuunnellessani ja omaa pitäessäni itkin pakostikin (en todellakaa ollu ainoa) - vaikea tajuta, että kohta mun peruskoulu on loppu. En nyt tee tästä mitään kauhean syvällistä kertomusta mun tunteista ja ajatuksista, joten eiköhän tää asia ollut tämän postauksen osalta tässä!

Nyt on kuitenkin kaikki kokeet ohi - voi että sitä helpotuksen tunnetta, kun torstaina vikalta tunnilta lähtiessä tajusi, että nyt ei oo enää yhtäkään koetta edessä.

Viikonloppuna kävin pitkästä aikaa Matkuksessa shoppailemassa. Löysin kaikki ne jutut, joita olin tarvinnutkin - parit shortsit, T-paitoja ja uudet Converset. Ihana saada uudet, puhtaat Converset, sillä tuolla kaapin pohjalla on neljä vähän turhan kulunutta ja likaista paria kyseisiä kenkiä.

Tämä viikko on nyt meidän ysiluokkalaisten TET-viikko. Itse suoritan viimeisen tettini koulussa, jossa mä kävin ala-asteeni. Oli ihana mennä taas käymään siellä, pääsi näkemään tuttuja ihmisiä ja muistelemaan ala-asteaikoja Elisan kanssa, joka on ollut mun kanssa samalla luokalla ihan eskarista lähtien. Tähän mennessä oon tykännyt tetistä tosi paljon, on ihana auttaa pieniä oppilaita!

Kuulumisia

Moikkamooi! Mun bloggausinto - onkse ees sana - on ollu viimeaikoina täys nolla. Asiaa kyl ois, mut aikaa ei. Tälläkin viikolla meillä oli joka päivä koe; englanti, mantsa, äikkä, yhteiskuntaoppi ja saksa. Ens viikolla vielä kolme koetta, sit on kaikki ne ohi tältä vuodelta. Eikä tätä ysiluokkaa muutenkaan oo enää paljoo yhtään jäljellä. Tätäkin asiaa on tullu aateltuu täs tän viikon aikana enemmän ku paljon, varsinkin päättäripuhetta kirjottaessa. Kohta mun peruskoulu on ohi, enää kolme viikkoo koulua, joista yhen oon tetissä. Eli oikeestaan kaks viikkoo. Kaks viikkoo tuolla samassa koulussa, samassa, tutussa luokassa ja samojen ihmisten kanssa. Ens syksynä lukioon mentäessä kaikki menee taas ihan sekasin. Uus koulu, uudet opettajat, uus luokka... Nojuu mut tästä lisää sit myöhemmin. Tällä viikolla ei oo kauheemmin tapahtunu mitään, koska lähes kaikki vapaa-aika on menny kokeisiin lukiessa. Oon mä kyl käyny nuokul pari kertaa & Anni oli meil yötä. Tää kirjotus ei nyt oikei edisty, joten taidan alotella ylihuomisee fysiikan kokeesee lukemista. Ainii, sain vihdoi aikaseks tehä askin. Mut löytää sieltä samalla nimellä ku Instagramista, eli siis rroosamariaaa

Kännykän tyhjennystä

Huhtikuun aikana mä otin kännykällä ihan sairaan paljon kuvia, siis vielä enemmän ku normaalisti. Mä kerron koko kuukaudesta nyt tosi lyhyesti ja tiivistetysti, postailen sit enemmän kuulumisia kun vaa täs ehin. Meinaan mul on tulevalla viikolla joka päivä koe, joten lähes kaikki vapaa-aika menee niihin lukemiseen.
Huhtikuus mä olin tosi paljon kavereiden kanssa, näin Inkaa ekaa kertaa, söin paljon jätskiä (erityisesti Ben & Jerry's ♥), leivoin monta kertaa muffineja ja kerran donitseja, olin tosi paljon ulkona ihanan lämpimän sään takia, saatiin kuviksen päättötyö valmiiks, olin discossa, kuuntelin musiikkia ihan koko ajan ja tajusin, että koulu oikeesti loppuu kohta! Kauheeta.
Mut tosiaan kirjottelen sit huomenna enemmän & julkasen kuvia, jotka mun on pitäny laittaa tänne jo kauan aikaa sitten.